Troian

Alku

Lähes 20 vuotta sitten Troianin viimeinen kuningas Egnet I'ranlyen kuoli ilman perillistä, ja näin sammui myös yli kaksituhatta vuotta Troiania hallinnut kuninkaallinen I'ranlyenin suku. Kaaoksen keskellä, aatelisten keskinäisen kilpailun ratkaisemiseksi ja ensimmäistä kertaa koko valtakunnan pitkän historian aikana järjestettiin vaalit; kansanäänestys. Sen myötä valtaan nousi Iorn F'adgar - kuin tyhjästä kansan suosioon noussut, lähes tuntematon lordi, joka lupasi Troianin rahvaalle sitä, mitä se kaipasi. Rikkauksia, työtä, turvallisuutta... vakaata ja vaurasta valtakuntaa, jota kuningas Egnet ei ollut vanhoina päivinään pystynyt enää takaamaan.
Aluksi näin olikin. Valtakunnan talous koheni ja kansa voi hyvin, ja Iorn F'adgar kylpi suosiossaan.

Ei kulunut kuitenkaan kauaa, kun Troianin uuden loiston kuori alkoi rakoilla. Iornin tasainen hallinto vaihtui vähitellen yhä äkkinäisempiin päätöksiin ja neuvonantajien sanat alkoivat kaikua kuuroille korville, kunnes lopulta 7 vuoden päästä valtakunta päätyi yllättäen sotaan naapuriansa, Rothwynia, vastaan. Sota oli aluksi Troianille voittoisa, ja kansa antoi helposti anteeksi hallitsijalleen tämän tyrannimaiseksi muuttuneen käytöksen.
Iorn ei kuitenkaan osannut lopettaa ajoissa, vaam fänestä oli tullut vallanahne ja voittojen sokaisema. Kun suureksi paisunutta sotaa oli käyty 6 vuotta, kaikki alkoikin hitaasti kääntyä päälaelleen. Suuri ja mahtava Troian alkoi hävitä taisteluita, miehet hupenivat, ei ollut varusteita, ruoka alkoi käydä vähiin. Puutteellisissa oloissa kulkutaudit kiersivät, ja julmat värvärijoukot kulkivat pakottamassa kaikki kynnelle kykenevät rintamalle ja ryöväämässä kylien vähäisetkin varastot. Lopulta sotaan lähetettiin jo nuoret ja vanhuksetkin, sitten alettiin värvätä lapsia ja jopa naisia. Ruokaa ei ollut, ja nälänhätä ja taudit alkoivat ajaa epätoivoisia ihmisiä vaeltamaan kodeistaan. Troian oli tuhon partaalla.

Kun äärimmäisintä tilannetta oli jatkunut puolitoista vuotta, "hullua kuningasta" vastaan nousseet Kapinallisjoukot valtasivat Meresin, yllyttäen koko pääkaupungin mukaan. Vaivalla ja työllä Iorn syöstiin valtaistuimeltaan ja teloitettiin välittömästi hovinsa edustalla. Irvikuvana, viimeisenä pilkkana, Iorn jätettiin roikkumaan hirttosilmukkaansa kaikkien nähtäväksi. Troianilla ei ollut enää johtajaa, joten valtakunta suistui kohti sekasortoa, Iornia vastustaneiden aatelisten kokoaman hätäneuvoston solmiessa kiireesti huteran välirauhan Rothwynin kanssa koko valtakunnan luhistumisen välttämiseksi.

Valtakunta oli sekaisin, epäileväinen, köyhä, nääntynyt, väsynyt ja petetty. Kansa oli katkera, eikä kukaan tiennyt miten edetä. Kuka hallitsisi valtakuntaa? Kehen voisi enää luottaa?