Troian

Luku II: Haltioiden aika

Ihmiset menettivät koko pääkaupunkinsa Meresin haltioille. Monet eivät lähteneet, vaikka vallankaappauksen yhteydessä kansa hälytettiin evakuoitumaan kodeistaan. Suurhaltia Dalasirtür kuitenkin "puhdisti" Meresin ihmisistä nopeasti ja pintapuolisesti Sinilinnan valloituksen jälkeen, sallien monien kaupunkiin piiloutuneiden jäädä omalla vastuullaan. Pääkaupungin kadut humisivat tyhjyyttään, monen seurattua hovin ja murtuneen hätäneuvoston entisiä rippeitä kansanvaelluksella kohti Tremasia.

Matka Tremasiin oli pitkä ja vaivalloinen, eikä moni kestänyt viikkojen matkaa uuteen kaupunkiin. Tremasissa ei myöskään oltu kovin mielissään etelästä virtaavista pakolaisista, kaupungin kärsiessä omistakin sodan jälkeensä jättämistä ongelmistaan. Palaneeseen kaupunkiin rakennettiin hätäisesti suuri, väliaikainen asuinalue etelästä paenneille, ja vaikka monet tekivät parhaansa, ruokaa ja suojaa ei ollut riittävästi kaikille. Kaupungin ulkopuolelle jouduttiin nopeasti kaivamaan suuria joukkohautoja.

Kun linnanhoitajana pitkään palvellut Uìlos Gwaenmau viimein pääsi pakenemaan Dalasirtürin kynsistä Meresistä, etsi tämä ensitöikseen Tremasiin päästyään käsiinsä ser Darman An Rawadin, kertoen miehelle totuuden tämän syntyperästä: Darman oli Egnet I'ranlyenin äpärä - Viimeinen I'ranlyen. Nopeasti tämän mullistavan tiedon jälkeen alkoivat valmistelut kuninkaan kruunajaisia varten, ja kansalle tiedoitettiin kiireesti uuden hallitsijan löytymisestä. Kuten arvata saattaa, moni suhtautui epäillen turhankin yllättäen ja kätevästi löytyneeseen perilliseen, eivätkä kaikki vieläkään usko Darman I'ranlyen todellakin olevan Egnetin poika.

Tremasissa juhlittiin kruunajaisia Darman I'ranlyen noustessa valtaistuimelle, uuden kuninkaan tuodessa uutta toivoa ja vakautta sodan murentamaaan Troianiin. Päivä kruunajaisten jälkeen Rothwynin prinsessa Sibylla Wenmere vihittiin Darman I'ranlyenin vaimoksi, sinetöiden näin Troianin ja Rothwynin välisen rauhansopimuksen lopullisesti.
Troianin kuningas joutui myös solmimaan epäedullisen aselevon Suurhaltian kanssa taatakseen rauhan valtakuntaansa, sillä ihmisillä ei näyttänyt olevan mitään mahdollisuuksia vallata Meresiä takaisin.

Haltioilla kuitenkaan ei ollut aikomustakaan jäädä enää ihmisten vallan varjoon, eikä suureellisten kuvitelmiensa sokaisema Suurhaltia puhutellut jalon ja itsenäisen kansan jäseniä toisin kuin kuvitteli, merlem-sukujen vallatessa surutta menettämiään maita etelästä takaisin itselleen johtajansa mielipiteestä välittämättä. Sietämättä valtansa kyseenalaistamista Suurhaltia kuitenkin hirtätytti valtaansa ääneen vastustaneita, ja hänen vastustajansa joutuivat piiloutumaan. Mutta edes maan mahtavat eivät ole turvassa tyytymättömiltä alamaisiltaan, ja loppuvuodesta 2217 suurhaltia ja tämän puoliso myrkytettiin, Meresin ja koko Troianin eteläisen osan vallan siirtyessä Haltianeuvostolle.